Miten olemme tässä?

Kouluttauduin juristiksi ja vietin vuosia tehden sitä, mitä juristit yleensä tekevät: lukien, kirjoittaen, tutkien ja keskustellen.

​

Sitten kävelin seinään.

​

Kun jouduin ottamaan etäisyyttä työstä, sain viimein aikaa miettiä kysymystä, jota olin onnistunut välttelemään jo jonkin aikaa: miltä oikeastaan haluan työelämäni näyttävän?

​

Vastaus ei ollut erityisen siisti. Siihen kuului kakkuja, liikuntaa, paperia, nahkaa, parkouria ja käsillä tekemistä.

​

Siitä Happy Riot oikeastaan sai alkunsa. Eri osat eivät ehkä ensisilmäyksellä näytä liittyvän toisiinsa. Yhtenä päivänä teen kakkutilausta. Toisena suunnittelen parkourtuntia, teen muistikirjaa tai ihmettelen, miksi juuri se yksi nahkapala on päättänyt hankaloittaa koko projektia.

​

Mukana on edelleen paljon rakennetta, yksityiskohtia ja ongelmanratkaisua. Juridista kirjoittamista vain huomattavasti vähemmän.

​

En tiedä vielä tarkalleen, mihin tämä kaikki johtaa. Enkä ehkä haluakaan tietää. Osa ideasta on siinä, että voi välillä katsoa, mitä tapahtuu, kun järkevintä reittiä ei enää pidä ainoana mahdollisena.

​

Tämä on se pitkä kiertotie.